Follow me:

The best of 2015

 

 

Olin kirjoittamassa postausta kaikesta vuonna 2015 vastaan tulleesta. Vastoinkäymisistä, joita olen kohdannut yksi toisensa jälkeen. Sitä tarinaa kirjoittaessa alkoi kuitenkin tuntumaan, että ehkä sen kaiken ”ääneen sanominen” ei kuitenkaan hyödytä mitään. Siitä tekstistä löytyi joitain asioita, joita en ole myöntänyt tai uskaltanut sanoa kenellekään. Joitain synkistä synkimpiä hetkiä ja ajatuksia. Niitä kirjoittaessani huomasin, etten ole valmis puhumaan niistä. Enkä tule ehkä koskaan olemaankaan. Niinpä suljin sen oven, poistin koko pitkän postauksen ja ryhdyinkin tekemään tätä uudella innolla.

Toki tästä vuodesta riittää negatiivisia muistoja vaikka kuinka. Aioin kertoa siitä kuinka riitaannuin parin läheisen ihmisen kanssa ja luulin menettäväni heidät lopullisesti. Ja siitä kuinka monesti päädyin päivystykseen sanoinkuvailemattomissa tuskissa. Olisin luultavasti maininnut lukuisista unettomista öistä, joiden vuoksi olen ollut jatkuvassa uupumustilassa. Ehkä olisin ottanut puheeksi sen, kuinka raastavaa on kun kerrankin tuntee täyttä varmuutta omista tunteista, mutta voi vain arvailla onko toinen ihminen tosissaan kanssasi vai onko tiedossa taas sydänsuruja. Kuinka pelottavaa on, kun jostain ihmisestä tulee taas valtavan tärkeä vaikka olet luvannut itsellesi että sille tielle ei enää lähdetä. Ja kuinka merkityksettömäksi ihmiseksi olen tuntenut itseni aivan liian usein.

Olisin voinut kertoa teille kaikesta tästä, sillä monella tapaa vuosi 2015 oli kohdallani kaikkea muuta kuin onnistunut. Olen jakanut täällä vain osan läpi käymistäni terveys-, ihmissuhde- ja työongelmista. Mutta mielestäni blogiin ei kuulukaan kertoa kaikkein synkimpiä salaisuuksia, tai edes niitä tylsimpiä arkipäiväisiä ongelmia. Ei ainakaan tähän blogiin. Perustin tämän alunperin tarkoituksenani keskittyä niihin positiivisiin juttuihin joita elämä pitää sisällään. Pieniin sekä suuriin. Uskon ja toivon, että ensi vuonna tähän aikaan näitä hyviä asioita on vielä enemmän muisteltavana, mutta tässä tulee muutama juttu tältä vuodelta.

 

 

♥ pääsin irtisanoutumaan työstä, joka ei ollut koskaan oikein tuntunut omalta  

♥ sain kerrankin lomailla koko kesän  

♥ tapasin ja tapailin monia erilaisia ihmisiä   

♥ aloitin tämän blogin, joka on nyt vihdoin se blogi

♥ sain opiskelupaikan – uravalinta muuttui kertaheitolla, mutta uskon että tulen vielä joskus pääsemään lähelle alkuperäistä tavoitettani  

♥ aloin taas lukemaan kirjoja

 

 

♥ lempivuodenaikani kesä jatkui ilmojen puolesta pitkälle syksyyn  

♥ näin lempibändini livenä peräti viisi kertaa  

♥ aloitin kuntosaliharrastuksen uudelleen vuosien tauon jälkeen – sitä toivottavasti pääsen taas jatkamaan ennemmin tai myöhemmin  

♥ perheeni asuu nyt lähempänä, joten pääsen näkemään heitä paljon useammin  

♥ jotenkin ihan yllättäen tapahtui se jota olen jollain tasolla kaivannut jo vuosia ja päädyin parisuhteeseen  

♥ monien terveysongelmien jälkeen osaan taas arvostaa terveyttä paljon enemmän

 

 

♥ olen katsonut ennätysmäärän lempileffojani eli kauhua – ja monta niistä vielä ihan yksin!  

♥ sain vuosien jälkeen lempisänkyni takaisin  

♥ aloin taas käyttämään Spotifya ja kuuntelen musiikkia vielä enemmän kuin aiemmin  

♥ uskalsin vihdoin sulkea oven muutamille ihmissuhteille, jotka olivat yksipuolisia ja kuluttivat itseäni ihan liikaa  

♥ olen muutenkin opetellut kuuntelemaan enemmän itseäni ja kehoani ja antamaan itselleni aikaa  

♥ uskalsin avata suuni ja pyytää apua kun sitä todella tarvitsin – tätä pitäisi tehdä useamminkin

  

 

♥ joulumieli ei ole ollut huipussaan, mutta sitä löytyi silti enemmän kuin muutamina viime vuosina  

♥ pitkän matkan jälkeen olen taas alkanut löytää henkisen tasapainon, askel kerrallaan  

♥ lääkärikäyntien tultua vahvaksi osaksi arkea olen päässyt suurimmaksi osaksi eroon lääkärikammostani  

♥ uskaltauduin myös käymään taas hammaslääkärissä ja löysinkin oikein mukavan hammaslääkärin, jonne meneminen ei enää pelota – paitsi kun on kyse viisaudenhampaiden poistosta!  

♥ mulla on maailman paras paras ystävä, jonka kanssa ollaan hulluteltu yhdessä jo kymmenen vuotta, enkä malta odottaa tulevaa vuosikymmentä

♥ olen alkanut huomaamaan, ketkä ovat aitoja ystäviä ja keneen sitä aikaa kannattaa oikeasti käyttää

 

Huh, löytyihän noita sittenkin vaikka kuinka kun vähän kaiveli mielen perukoita. Muistetaanhan kaikki että vaikka huonoja hetkiä kertyisi joskus paljon, joukosta löytyy aina varmasti jotain hyvääkin. Tällä kertaa en aio tehdä kuin yhden uudenvuoden lupauksen: elän päivä kerrallaan ja omilla ehdoillani. Yritän kerrankin olla vaatimatta itseltäni liikaa ja muistaa, että kaikkeen ei tarvitse pystyä.

Kiitos että jaksoitte vierailla blogissani tänä vuonna, tehdäänhän yhdessä ensi vuodestakin ikimuistoinen!

 

SEURAA BLOGIN ULKOPUOLELLAKIN: FACEBOOK / BLOGLOVIN / INSTAGRAM

Previous Post Next Post

You may also like

Ei kommentteja vielä

Jätä kommentti