Follow me:

Miten krooninen kipu ja elämä sovitetaan yhteen?

 

Huomenta ihanat! Päätin olla toivottamatta hyvää huomenta, koska tällä kertaa tässä aamussa ei ole mitään erityisen hyvää. Mulla on ollut viime sunnuntaista lähtien oikein erityisen kivulias viikko. En ole saanut hermosäryltä hetken rauhaa ja siitäpä sainkin päähäni kirjoittaa muutaman sanan aiheesta kipu.

 

 

Se syö ihmistä sisältä päin, se kiristää pinnaa, se tekee hajamieliseksi. Jokainen, joka kärsii tai on kärsinyt pitkäaikaisesta kivusta, tietää miltä se tuntuu ja miten se vaikuttaa elämään. Koko pää tuntuu räjähtävän, on vaikeaa keskittyä, muistaa, edes ajatella. Arjen pienet asiat alkavat tuntua harvinaisen turhanpäiväisiltä kun pään täyttää ajatukset siitä, eikö edes hetken voisi saada olla rauhassa ilman kipua. Turhauttaa, kun kipu ei lopu. Kun kukaan ei ymmärrä eikä itsekään enää jaksaisi yrittää ymmärtää.

Oon puhunut joskus aiemminkin mun käsistä, jotka ovat toisinaan kovin kipeät ja asian kanssa eläminen on välillä haastavaa. Kolmen vuoden takainen leikkaus palautti pääasiassa toisen käden toimintakunnon, mutta kipu jäi. Nykyään en enää kauheasti puhu asiasta, kun tilanne on jotakuinkin hallinnassa, mutta toiset päivät vaan ovat muita rankempia. Tiedän olevani siinä mielessä onnekas, että tämä kipu hellittää välillä. Joskus on jopa päiviä, etten edes muista koko asiaa. Aina se kuitenkin palaa ja muistuttaa taas, ettei elämä olekaan ihan niin helppoa kuin voisi hetken luulla.

 

 

Tämä on taas yksi niistä asioista, joita ei vain voi vertailla. Arviolta joka viides suomalainen kärsii jossain vaiheessa elämäänsä kroonisesta kivusta. Silti jokainen kokee kivun eri tavalla ja jokaisella on oikeus tuntea se omalla tavallaan. Ulos päin näkymätöntä kipua on vaikea ymmärtää. Muut eivät näe sitä, joten heille sitä ei ole olemassa. Oma kipu voi olla erilaista kuin toisen, mutta pahinta on vähätellä toisen tuntemuksia.

Lähinnä yritän sanoa, että olkaa armollisia itsellenne ja toisillenne. Jokaisella on joskus tilanne, jolloin voi syystä tai toisesta huonosti. Tärkeintä silloin on antaa aikaa itselleen ja käsitellä asia ensin omassa päässä. Älä kuitenkaan jää liian pitkäksi aikaa yksin ajatustesi kanssa vaan etsi ainakin yksi ihminen, jolle voit puhua. Ystävä, puoliso, lääkäri, vertainen. Kun olet ensin käsitellyt asian itse, se on helpompi selittää muille. Kerro ihmisille miksi sinulla on tänään lyhyempi pinna tai miksei ajatus nyt oikein luista. Älä anna muiden kertoa miltä sinusta tuntuu, tiedät itse parhaiten. Kivun kanssa oppii elämään, mutta aina ei tarvitse olla reipas.

Muista, että et ole yhtään huonompi ihminen jos vaikean päivän tullen haluat ennemmin käpertyä viltin alle kuin kohdata maailman. Kun jaksat taas enemmän, muistathan tehdä jotain itsellesi tärkeää. Iloa päivääsi 💕


  SEURAA BLOGIN ULKOPUOLELLA: FACEBOOK / BLOGLOVIN / INSTAGRAM

Previous Post Next Post

You may also like

12 Kommenttia

  • Vastaa Melissa L

    Muistan vielä kuin eilisen päivän sen, kun jouduin kipujen vuoksi makaamaan sängyssä, enkä päässyt ylös ilman apua. Siinä kyllä meinasi moneen kertaan huumori loppua. Mutta periksi en antanut. Pitää vaan löytää muuta mikä parantaa elämänlaatua :) Voimia sinulle.

    elokuu 17, 2018 at 04:50
  • Vastaa DiaryOfShopaholic

    Tsemppiä! Samaistun hyvin tähän, itse kun olen kärsinyt jalkakivuista jo joulusta lähtien. Kivut tuntuvat välillä hallitsevan elämää, mutta onneksi on myös parempia päiviä.

    elokuu 18, 2018 at 15:17
  • Vastaa Mira Rinne

    Pystyn samaistumaan tähän ja oon niin pahoillani, että joudut kestämään kipujen kanssa elämistä. Toi oli muuten tärkeä pointti, ettei pidä antaa kenenkään muun sanoittaa omia tuntemuksia -pätee ihan kaikkeen elämässä! Monesti myös osa ihmisistä vertailee samaa kokemusta ja sen pohjalta mukamastietää, että miten sä koet asian vaikka kokisitkin erilailla joko voimakkaammin tai vaimeammin.

    Ja on todellakin enemmän kuin ookoo tosiaan vetää se peitto korville ja laittaa prioriteetiksi omaa hyvinvointia tukevat asiat. Paljon voimia sun päiviisi ja etenkin niihin hetkiin, kun tuntuu ettei enää jaksaisi <3

    Mira | http://fashionpoetry.eu/

    elokuu 18, 2018 at 21:59
  • Vastaa tuulanneli

    Hieno kirjoitus arasta aiheesta. Itse taistelen jalkakipujen kanssa ja joskus iltaisin se on todella sietämätöntä.

    Voimia sinulle <3

    elokuu 19, 2018 at 07:04
  • Vastaa Johanna / P.S. Never Stop Smiling

    Se on kyllä kamala tilanne! Onneksi lähes kaikesta selviää ajan kanssa. Upeaa että jaksoit jatkaa eteenpäin. Kiitos samoin <3

    elokuu 19, 2018 at 11:54
  • Vastaa Johanna / P.S. Never Stop Smiling

    Voi kurjuus, tosi ikävä kuulla :( Onneksi on niitä parempiakin päiviä, paljon tsemppiä sullekin <3

    elokuu 19, 2018 at 11:54
  • Vastaa Johanna / P.S. Never Stop Smiling

    Ihana kommentti, kiitos hurjan paljon sanoistasi! <3 Kyllä sitä aina itse tietää oman tilanteensa parhaiten, ja ihan totta että se oma hyvinvointi tulee ensin. Jaksamista ja aurinkoa sunkin päiviisi <3

    elokuu 19, 2018 at 11:58
  • Vastaa Johanna / P.S. Never Stop Smiling

    Kiitos! Tosi kurja kuulla, ei semmoisia kipuja toivoisi kenellekään :( Upeaa että jaksat kuitenkin nauttia elämästä ja toteuttaa itseäsi kivuista huolimatta. Paljon voimia myös sinne! <3

    elokuu 19, 2018 at 12:01
  • Vastaa Virpi

    Kirjoitat tarkeasta asiasta, kiitos! Itsellani (skandit kadonneet multa) on skolioosi ja migreeni ja toisinaan kipu haittaa elamaa ja toisinaan taas en huomaa koko asiaa kun siihen jotenkint tottuu. Tarkeinta onkin just itsensa kuunteleminen ja tunteminen. Ihanaa alkavaa viikkoa sulle <3

    elokuu 26, 2018 at 15:15
  • Vastaa Tellu Tom

    Syyskuun 11.päivä lähestyy ja minun kipuhistoriassani tietynlainen vuosipäivä. Jouduin kolariin v. 2001 ja siitä lähtien kipu tullut tutuksi… Tiedän siis liiankin hyvin, mitä on elää kivun kanssa "joka ei näy", mutta jonka vuoksi jouduin pois työelämästä aivan liian nuorena.

    elokuu 31, 2018 at 21:44
  • Vastaa Johanna / P.S. Never Stop Smiling

    Kiitos kun luit tämän! Kurjaa että sinultakin löytyy tuollaisia kivun aiheuttajia, jaksamista ja (mahdollisimman) kivuttomia päiviä syksyysi <3

    elokuu 31, 2018 at 23:40
  • Vastaa Johanna / P.S. Never Stop Smiling

    Todella kurja kuulla tarinasi, olen pahoillani puolestasi. Toivottavasti olet kuitenkin löytänyt elämääsi ilon ja onnen aiheita, hyvää jatkoa sinulle! <3

    elokuu 31, 2018 at 23:43
  • Jätä kommentti