Follow me:

Kohtaloa, sattumaa vai oma valinta?

 

Elämä on siitä jännää, että kaikki ei aina mene suunnitelmien mukaan. Ihmisillä, ainakin itselläni ja varmasti myös monella muulla, on usein tapana suunnitella tulevaa, unelmoida ja asettaa itselleen tavoitteita. Siihen mä en oikein taida uskoa, että meillä jokaisella olisi joku ennalta määrätty polku riippumatta siitä, miten me itse toimitaan. Monet asiat siltikin tapahtuvat halusimme sitä tai emme.  

Vaikka on paljon asioita, joihin me ei pystytä itse juurikaan vaikuttamaan, voidaan me kuitenkin yleensä aina valita, miten suhtaudumme asioihin. Positiivisiin tapahtumiin reagoiminen meiltä useimmiten sujuu ihan luonnostaan ja olemme tottakai iloisia, jos saamme hyviä uutisia tai joku asia menee suunnitellusti. Negatiivisiin asioihin suhtautuminen taas voi olla astetta vaikeampaa.   

Jos elämä on perustaltaan kunnossa ja suht koht tasapainossa, vastoinkäymiset eivät ainakaan kovin helposti keikauta venettä nurin. Tottakai kurjista jutuista tulee surulliseksi tai vaikkapa vihaiseksi, ja se on ihan normaalia. Itselle kannattaa antaakin aikaa tuntea erilaisia tunteita ja käsitellä ne mahdollisuuksien mukaan siinä hetkessä, jotta eteenpäin voi jatkaa mahdollisimman pienellä painolastilla. Siinäpä se taikasana onkin. Eteenpäin. On hyvä yrittää pitää mielessä, että niiden vastoinkäymisten jälkeenkin on elämää.

 

 

Mikäli negatiiviset asiat tuntuvat imevän elämästä kaiken ilon ja energian, eikä vastoinkäymisten aikana/jälkeen tunnu löytyvän sitä kannattelevaa voimaa, on syytä pyytää apua. Mäkin olen ollut siinä tilanteessa, kun yksi ikävä asia toisensa perään on käynyt ylitsepääsemättömän raskaaksi ja elämänilo on kadonnut lähes kokonaan. Se tilanne tai tunne ei ole lopullinen, vaikka se sillä hetkellä siltä tuntuu, eikä sitä tarvitse kantaa yksin.

Yhdelle helpotuksen voi tuoda keskusteluapu, toiselle mielen hyvinvointia tukeva lääkitys. Kolmas voi saada avun jo siitä, kun joku ulkopuolinen kysyy, miten jaksat. Jollekin parasta terapiaa on liikunta tai käsillä tekeminen. Tärkeintä on kuunnella itseään, etsiä omia voimavaroja tukevia tekijöitä ja muistaa että jos yhdessä hetkessä menee huonommin, se ei tarkoita sitä etteikö vuoden päästä voisi olla ihan toisin. Oli sitten missä elämäntilanteessa hyvänsä, aina saa unelmoida ja asettaa itselleen tavoitteita tulevaisuuteen.

Juttelin joku päivä yhden asiakkaan kanssa siitä, kuinka tärkeää hänelle on ollut että elämässä on aina joku tavoite. Vielä eläkeikäisenäkin hän on asettanut itselleen tiettyjä tavoitteita ja tekee joka päivä jotain niiden saavuttamisen eteen. Tavoitteet voivat olla pieniä tai suuria ja ne muuttuvat elämän mittaan, mutta tärkeintä on että ne kumpuavat omasta itsestä, kulkevat käsi kädessä omien voimavarojen kanssa ja ovat jossain vaiheessa elämää saavutettavissa. Kuuta ei välttämättä kannata tavoitella taivaalta, mutta sen katseleminen kauniissa kesäyössä ja hyvässä seurassa ei kuulostaisi yhtään hullummalta tavoitteelta vaikkapa tälle kesälle.

Uskotko kohtaloon ja annat elämän viedä vai suunnitteletko itse haluamasi elämän? Mikä on sun tavoite tällä hetkellä? Kerro kommenttiboksissa. Ihanaa aurinkoista viikonloppua! 💕    

 

MUISTA SEURATA BLOGIN ULKOPUOLELLAKIN: FACEBOOK / BLOGLOVIN / INSTAGRAM

Previous Post Next Post

You may also like

2 Kommenttia

  • Vastaa Maiju Rissanen

    Unelmointi ja tavoitteiden asettaminen on ihanaa. On myös hienoa huomata se, miten itselle todella tärkeät asiat toteutuvatkin. Voi kun sitä osaisi opettaa lapsillekin että omiin unelmiin kannattaa aina uskoa <3

    kesäkuu 12, 2018 at 19:16
  • Vastaa Johanna / P.S. Never Stop Smiling

    Ihan totta puhut, kyllä ne unelmat ja tavoitteet vievät elämässä eteenpäin <3

    kesäkuu 13, 2018 at 06:37
  • Jätä kommentti