Follow me:

Kaikilla tarinoilla ei ole onnellista loppua. Ei se mitään.

 

Hyvää sunnuntai-iltaa ystävä! Tiedätkö sen tunteen, kun kaikki menee putkeen ja uuteen asuntoon muuttaessa tapaat yllättäen hississä unelmiesi miehen, joka auttaa kantamaan muuttokamat perille asti? Juu, en mäkään tiedä sitä tunnetta. Sen sijaan mulla on vähän koomisempi versio tästä tarinasta jaettavana.

Teen tässä kuun loppua kohden tosiaan muuttoa pois nykyisestä kodistani ja oon jo useamman viikon ajan kantanut kassikaupalla tavaraa uuteen kotiin. On aika kätevää, kun ei tarvitse raahata koko omaisuutta yhden päivän aikana noin neljän tunnin aikaikkunassa, vaan voi siirtää aina tietyn läjän tavaraa kerrallaan. Tänä viikonloppuna me  tosin siirrettiin huonekalut yms. omaisuus ja tuntuu, että viimeiset 48 tuntia on ollut pelkkää muuttoa, tavaran kantamista, edestakaisin ajamista ja kuuraamista.

No, joka tapauksessa, viime viikolla olin viemässä yhtä tavarasatsia hissillä alas parkkihalliin. Olin ehkä vähän liiankin kunnianhimoinen neljän Ikean jättikassillisen kanssa. Alkuun en meinannut saada hissiä ja sitten kun lopulta sain levitettyä tavarani pitkin hissin lattiaa, ampaisi se saman tien ylimpään kerrokseen ennen kuin ehdin kissaa sanoa. Tässä vaiheessa mua ärsytti jo ihan suunnattomasti tämä tilanne, jolta olisin luultavasti välttynyt jos en olisi niin jääräpäinen.

 

Ajoitus elämässä

 

Hissi pysähtyi ylimpään kerrokseen, joka oli ihan pimeänä. En nähnyt mitään eikä kukaan pyrkinyt sisälle, joten yritin saada hissin uudestaan liikkeelle. Samalla hetkellä sen ovi aukesi ja kuului kysymys ”Autanko?”. En vieläkään nähnyt ketään, tokaisin vaan että oon menossa tuonne parkkihalliin ja että mulla olisi vähän kiire tässä. Siinä vaiheessa Herra X astui pimeästä valoon ja päätti vastustelustani huolimatta, että me mahdutaan kaikkien Ikea-kassien kanssa samaan hissiin. Niinpä me lähdettiin yhdessä alaspäin, minä edelleen aika kireänä. Kuinka ollakaan, tiiviistä tunnelmasta huolimatta (tai kenties siitä johtuen) meillä oli oikein rattoisa hissimatka ja munkin mutrusuu kääntyi pian hymyyn.

Herra X kyseli monelaista ja ehti jo toivottaa mut tervetulleeksi taloon, kunnes totesin että olen muuttamassa pois. Ihan ohimenevän hetken verran luulin näkeväni pienen pettymyksen herran kasvoilla. Mene ja tiedä, mutta mua ainakin harmitti että törmäsin tähän mukavaan tyyppiin vasta kun olin jo lähdössä koko talosta. Ennen hissistä poistumistaan herra X huikkasi vielä hyvät viikonloput ja mä hihitin vielä autoon päästyänikin tämän poikkeuksellisen söpön ja mukavan miekkosen tapaamiselle.

Ja mikä oli tarinan opetus? Ehkä se, että elämässä ei useinkaan ajoitukset kohtaa, mutta se on ihan okei. Jos olisin törmännyt tähän herraan joskus aiemmin, olisi tarina voinut olla ihan toisenlainen. On kuitenkin turhaa jossitella, joten päätin ajatella niin, että vaikka mitään syvempää tuttavuutta ei päässyt syntymään, ainakin mun päivä piristyi kummasti tämän kohtaamisen myötä. Joku toinen päivä on sitten toisenlaisen tarinan vuoro.

Miten sun viikonloppu on sujunut? Onko sulle käynyt asioita, joiden ajoitus olisi voinut olla mielestäsi parempikin?

 

SEURAA BLOGIN ULKOPUOLELLAKIN: FACEBOOK / BLOGLOVIN / INSTAGRAM

Previous Post Next Post

Katso myös nämä

Ei kommentteja vielä

Jätä kommentti