Follow me:

10 faktaa minusta

Mun uusi viikko (ja kuukausi) starttasi kuinkas muutenkaan kuin flunssalla. Olo on tosi kurja ja harmittaa, että en jaksa pahemmin ulkoilla, varsinkin nyt kun tuolla on ollut niin kesäinen ilma. Jaksoin tänään kuitenkin hengata vähän aikaa ystäväni pihassa, ja nappasin samalla muutaman kuvan. Nyt ei auta kuin lepäillä loppuilta ja yrittää päästä pian taas kuntoon, sillä koulutyö ja muu arki ei odota.

Mulla on ollut jo hetken työn alla lyhyt faktapostaus itsestäni, ja ajattelin, että nyt olisi hyvä aika julkaista se. Teen sen kuitenkin tällä kertaa hieman eri tavalla kuin perinteiset ”lempivärini on vaaleanpunainen” -jutut. En usko mitenkään erityisen paljoa horoskooppeihin, enkä lue orjallisesti päivittäistä horoskooppiani. Eräänä iltana selailin kuitenkin Pinterestiä, ja huomasin montakin jousimiehistä kertovaa faktaa, jotka pitävät lähes täydellisesti paikkansa itseni kohdalla. Niinpä jaan osan niistä nyt teillekin.

  • Ajattelen ja analysoin asioita ihan liiaksi asti. Moni onkin huomauttanut mulle, että kannattaisi välillä vain olla ajattelematta. Kuitenkin te, jotka omaatte saman piirteen, tiedätte kuinka vaikeaa ne aivot on kääntää pois päältä edes hetkeksi. 
  • Tarkkailen ympäristöäni aina ja kaikkialla – olen oppinut elämässäni varmaankin eniten siten, että kuuntelen ja katselen muita ihmisiä. En nyt siis tarkoita mitään salakuuntelua tai kyttäämistä, vaan ihan yleistä tarkkaavaisuutta. Kiinnitän myös erittäin paljon huomiota yksityiskohtiin. 
  • Olen yleensä kärsivällinen, mutta kun hermostun tai suutun, sen huomaa kyllä. Poikkeuksen tähän tosin tekevät liikennevalot. En voi sietää punaisissa valoissa odottelua.
  • Työskentelen parhaiten paineen alla. Jos tiedän, että joku asia on saatava valmiiksi tiettyyn päivämäärään mennessä, aloitan sen tekemisen jo hyvissä ajoin, mutta lopullinen tulos valmistuu vasta viimeisinä tunteita.
  • En siedä sitä, että joku muu määrittelee millainen mun kuuluisi olla. Neuvoa voi, ja kertoa oman mielipiteen, mutta määräilyä en siedä.
  • Joskus on vain saatava sitä omaa aikaa ja mielellään paettava hetkeksi kaikkea. Tämä pätee niin ystäviin, perheeseen, työhön, harrastuksiin… Ihan mihin vain. Jos tulee tunne, että nyt en jaksa ketään, sulkeudun neljän seinän sisälle vähäksi aikaa. En kuitenkaan viihdy päiväkausia yksin.
  • Hymyilen lähes aina, olin sitten iloinen tai surullinen. Toki siis omissa oloissani saatan itkeä tai mököttää jos siihen on syytä, mutta useimmiten peitän oikeat tunteeni naurulla/hymyllä. Toisaalta olen myös muuten vain hyvin hymyileväinen ihminen, ja usein olen ihan oikeasti hyvällä päällä. Monikaan asia ei ilahduta mua enempää kuin se, että jollekin toiselle tulee hyvä mieli koska hymyilin hänelle.
  • En siedä epärehellisyyttä yhtään. Olen melko hyvä huomaamaan, jos joku ei ole täysin rehellinen. Eniten mua raivostuttaa, jos tiedän toisen valehtelevan, mutta hän ei siltikään myönnä asiaa. Tässä olen aika ehdoton, eikä minulla ole kiinnostusta pitää elämässäni epärehellisiä ihmisiä.
  • Olen erittäin sarkastinen ihminen. Kaveriporukassamme on tapana sanoa toiselle asioita pilke silmäkulmassa, eivätkä ulkopuoliset ihmiset aina ymmärrä sitä. Onneksi useimmiten tunnistan tilanteen, jossa sarkasmia ei vain yksinkertaisesti kannata käyttää.
  • Tavoittelen aina täydellisyyttä. Oli asia miten pieni tai suuri hyvänsä, en yleensä luovuta ellen ole täydellisen tyytyväinen aikaansaannokseeni. Tämä on todellinen rasite luonteenpiirteenä, mutta olen alkanut oppia elämään senkin kanssa. Joskus jopa pystyn hyväksymään sen, että en pysty tekemään kaikkea täydellisesti, vaan sen on riitettävä että teen parhaani.


Ajattelin ennen, että annan itsestäni itsekkään ja omahyväisen kuvan, jos sanon ääneen että olen hyvä jossain asiassa. Tai jos kerron avoimesti joistain positiivisista luonteenpiirteistäni. En halunnut mainostaa hyviä puoliani, jotta en kuulostaisi itserakkaalta. Ehkä siksi meni niin kauan siihen, että aloin myöntää edes itselleni olevani hyvä tietyissä asioissa. Vielä nykyäänkin saatan helposti vähätellä itseäni tyyliin ”No en mä nyt niin hyvin pärjännyt, moni muu olisi tehnyt paremmin.”. Vanhat tavat pysyvät tiukassa. Otetaanpa kuitenkin esimerkkinä työhaastattelu. On erittäin todennäköistä, että jossain vaiheessa haastattelua sua pyydetään kertomaan hyvistä puolistasi. Jos alat empimään ja vastaat ”En mä nyt oikein tiedä… En mä osaa erityisesti mitään.”, haastattelija todennäköisesti ajattelee että sulla ei taida olla mitään annettavaa.
Tämä on yksi niistä syistä, miksi oon alkanut ihan ajatuksen kanssa miettimään mitä hyviä puolia itsessäni on. Jos joku esittää kyseisen kysymyksen, osaan vastata automaattisesti. Kärsivällisyys, rauhallisuus, empaattisuus. Ne ovat työelämässä parhaita puoliani. Työhaastatteluvastauksia tärkeämpänä tosin pidän sitä, että osaa ylipäänsä arvostaa itseään. Miten voi vaatia muilta kunnioitusta, jos itse vähättelee itseään kaiken aikaa? Kukaan meistä ei ole täydellinen. Kukaan ei osaa ihan kaikkea. Ja se on ihan ok. Mutta jokaisella meistä on varmasti ainakin yksi asia, jossa ollaan erityisen hyviä. Oli se sitten empatiakyky, matemaattinen lahjakkuus tai hyvä sävelkorva. Jotkut onnekkaat omaavat monia näistä ominaisuuksista ja osaa toki pystyy myös kehittämään itse. Mutta loppujen lopuksi me ollaan juuri sitä mitä ollaan, ja se tekee meistä ainutlaatuisia. Kaikkine virheineni ja ongelmineni en oikeastaan haluaisi olla kukaan muu. Enhän silloin olisi minä.

Haastankin teidät kaikki näin tiistain kunniaksi miettimään kolme asiaa, joita erityisesti arvostatte itsessänne.

SEURAA MYÖS NÄISSÄ: FACEBOOK / BLOGLOVIN / INSTAGRAM
Previous Post Next Post

You may also like

Ei kommentteja vielä

Jätä kommentti