Follow me:

    Pilaako kuvien sommittelu aitouden somessa?

     
     

    Puhutaanpa tänään aiheesta, joka nousee aina välillä puheeksi somessa, eli kuvien sommittelusta ja vain onnistuneimpien otoksien jakamisesta. Aina välillä pinnalle nousee keskusteluja siitä, kuinka kiiltokuvamaiselta monen suositun bloggaajan/vaikuttajan some ja sitä kautta väkisin myös elämä näyttää. Täydellisen oloinen somettaja aiheuttaa helposti muissa huonommuuden tunteita. Myönnän ihan täysin, että lukemattomat kerrat mä oon itsekin selannut Instagramia ja huokaillut toinen toistaan upeampien asu-, ruoka- ja matkakuvien perään tuntien huonommuutta. Samalla kasvaa oma kynnys kuvien jakamiseen, kun mikään ei näytä tarpeeksi hyvältä.

    Jos asiaa lähtee miettimään tarkemmin, oli se somessa tai ei, lähes aina tulee olemaan joku, joka tekee asiat kauniimmin ja paremmin kuin me itse. Entäpä jos sen sijaan, että murjotettaisiin ja surkuteltaisiin asiaa, otettaisiin se inspiraation ja kehityksen kannalta. Mulle yksi huikeimpia juttuja somessa on se, että sieltä löytyy jatkuvasti inspiraatiota ja uusia ideoita. Koska seuraan muita somettajia, joiden kuvien laatu on ihan mieletön, saan myös itselle mahdollisuuden ja tarpeen pyrkiä parempaan.

    Rakastan valokuvausta ja haluan kehittyä siinä koko ajan. Blogia pidempään seuranneet on väistämättä huomanneetkin tietynlaista kehitystä mun kuvissa viime vuosien aikana. Siitä saan kiittää osaltaan muita vaikuttajia ja somettajia, jotka ovat asettaneet riman sen verran korkealle, että en oo pystynyt päästämään itseäni liian helpolla. Tottakai välillä tulee fiilis, että miksi mä en saa aikaan yhtä upeita otoksia ja enhän mä kehtaa tätäkään julkaista, mutta myös onnistumisen kokemuksia on alkanut tulla entistä useammin, kun harjoitusta on kertynyt.

     
     
    Pitääkö blogia uudistaa?
     

    Aito voi olla monella tavalla


    Mitä tulee siihen väitteeseen, että sommitellut, suunnitellut ja muokatut kuvat ovat epäaitoja ja luovat epärealistisia odotuksia, no, olen osittain samaa mieltä ja toisaalta taas en. Elämä on kaikkea muuta kuin kiiltokuvia ja täydellisiä asetelmia, mutta kuka sanoo että somen pitää olla täydellinen kopio todellisesta elämästä? Eikö yksi somen hienous ole se, että me käyttäjät voidaan päättää miltä se näyttää? Ja eikö just parasta ole, että jokainen voi tehdä omasta somestaan sen näköisen kuin haluaa? Kenenkään elämä ei ole pelkästään se, mitä me muut nähdään somessa. Esim. mä haluan tuoda someeni pääasiassa hyvän mielen tuovia asioita, vaikka mun elämästä löytyy rutkasti päinvastaisia juttuja.

    Valehtelisin, jos väittäisin, etten pyri tekemään kuvistani muiden silmää miellyttäviä, mutta kyllä se lähtökohta on silti se, että mun ottama kuva näyttää musta hyvältä. Eihän tätä hommaa olisi mitään järkeä tehdä, jos en tekisi sitä omalla tavallani ja oman näkemykseni mukaan. Toivon, että niin kaikki muutkin vaikuttajat tekee. Jollekin se voi tarkoittaa muokkaamattomia kuvia, toiselle paljon nokkelia sanaleikkejä, mutta mulle se tarkoittaa sitä, että mietin mitä haluan kuvata ja miten saan kuvasta omasta mielestäni kauniin.

     
     
     

    Miksi kenenkään somen aitous olisi riippuvainen siitä, kuinka paljon aikaa hän käyttää kuvan sommitteluun? Jos sä olet sellainen ihminen, joka tykkää viimeistellystä lopputuloksesta, go for it. Jos taas vähät välität täydellisestä valaistuksesta ja kultaisista leikkauksista, sekin on okei. Tee asiat omalla tyylilläsi äläkä vietä liikaa aikaa murehtien miltä muiden some näyttää. Vaikutteita ja inspiraatiota voi aina hakea muilta, mutta lopulta jokainen tekee tätä omalla tyylillään. Niin mä ainakin teen. Viilaan, viimeistelen, murehdin ja olen ihan hitsin valikoiva. Se on mun tapa toimia ja se jos mikä on aitoa mua.

    Mitä mieltä sä olet sommitelluista ja viimeistellyistä kuvista? Onko somessa mielestäsi paljon epäaitoutta? Ihanaa ja aurinkoista päivää sulle! ❤️

     
     

    SEURAA P.S. NEVER STOP SMILING MYÖS NÄISSÄ: FACEBOOK / BLOGLOVIN / INSTAGRAM

     

    *Jos tykkäät sisällöstä, jaa ihmeessä se myös kavereidesi nähtäväksi alla olevilla jako-napeilla*